Levyn julkaisu lähenee, kevät tulee sittenkin. Dead Cult Diaries -yhtyeen ympärillä on tapahtunut maaliskuussa aurinkoisia asioita. 8.-9.3. kuvattiin meikäläisten toinen musiikkivideo, One In A Million. Fiilis on melko outo, kun jatkoilla ollaan kahden aikoihin päivällä. Sanottakoon, että kosteasta aloituksesta seurasi hyvin onnellinen päivä ja ilta. Kiitollisuuden tunne on päällimmäisenä. Kuvausten ilmapiiri oli mitä loistavin. Kiitos kaikille kuvauksissa apuna olleille ja sitten vielä kerran kiitos!
Toissa päivänä retkueellamme oli suuri ilo ja kunnia lämmitellä lauteita yhdysvaltalaiselle Halestormille. Itselleni tuoreeltaan Grammyn voittanut bändi oli parin biisin kuuntelua lukuun ottamatta vieras. Ilmoilla oli pientä epäilystä siitä, olisiko Nosturi sittenkään täynnä. Onneksemme jo DCD-keikan aikana ihmisiä oli kiitettävästi emmekä ajaneet tuottamallamme metelillä ketään pois. ”Nyt vedettiin jenkkipelleille jauhot suuhun”- tyyppinen asenne muuttui katkarapuefektiksi Halestormin parin ensimmäisen kappaleen aikana. Olen melko varma, että Lzzy Halesta tulee laulajana Janis Joplinin veroinen legenda. Arejay Hale taas sai tämän rumpalin kateudesta vihreäksi tempuillaan ja asenteellaan. Huhhuh, mikä bändi.
-Juuso
1.4.2013
28.12.2012
Jännitystä ilmassa. Jengiä kyytiin keräillessä liikkuu omassa mielessä lähinnä se kuuluvatko ne tomit varmasti. Muistanhan nyt valittaa siitä. Jokaisella kyytiin otettavalla on paljon asiaa. Spekuloidaan oikeastaan kaikki mahdolliset miksausvaihtoehdot läpi. Onneksi on tuottaja. Mitä lähemmäs levyn valmistumista mennään sitä enemmän Jonaksen panos nousee jalustalle. Eikä vähiten päätöksenteossa. Kokkolassa odottaa liuta miksauksia. Paikan päällä on kuitenkin parempaa tekemistä.
Herra tuottajan työskennellessä omasta halustaan yksin voi esimerkiksi syödä, katsoa leffan, pelata pöytäfutista ja juoda olutta. DCD:n jäsenet ovat valehtelematta maailman huonoimpia pöytäfutiksen pelaajia. Bändin kollektiivinen kilpailuvietti on kuitenkin sitä luokkaa, että haasteita otetaan muilta bändeiltä vastaan! Työnimillä pässön ja trivial pursuit kutsuttavat kappaleet kuulostavat massiivisilta. Yritetään löytää kultainen keskitie ameriikan isouden ja keski-suomalaisen pikkukylän väliltä (Suolahti, never forget!). Rummut ovat ”luomummat” kuin odotin ja sehän passaa. Emmi kuulostaa jumalaiselta. Meillä on loistava laulaja. Enpä taida väsyä sanomaan tätä: Tästä tulee hyvä levy!
Studiolta lähteminen aiheuttaa haikeita fiiliksiä. Viimeinen kerta Kokkolassa tämän levyn tiimoilta ja laatuaika Jonaksen kanssa ohi. Toivottavasti vielä työskennellään kimpassa tulevaisuudessa.
Juuso
Herra tuottajan työskennellessä omasta halustaan yksin voi esimerkiksi syödä, katsoa leffan, pelata pöytäfutista ja juoda olutta. DCD:n jäsenet ovat valehtelematta maailman huonoimpia pöytäfutiksen pelaajia. Bändin kollektiivinen kilpailuvietti on kuitenkin sitä luokkaa, että haasteita otetaan muilta bändeiltä vastaan! Työnimillä pässön ja trivial pursuit kutsuttavat kappaleet kuulostavat massiivisilta. Yritetään löytää kultainen keskitie ameriikan isouden ja keski-suomalaisen pikkukylän väliltä (Suolahti, never forget!). Rummut ovat ”luomummat” kuin odotin ja sehän passaa. Emmi kuulostaa jumalaiselta. Meillä on loistava laulaja. Enpä taida väsyä sanomaan tätä: Tästä tulee hyvä levy!
Studiolta lähteminen aiheuttaa haikeita fiiliksiä. Viimeinen kerta Kokkolassa tämän levyn tiimoilta ja laatuaika Jonaksen kanssa ohi. Toivottavasti vielä työskennellään kimpassa tulevaisuudessa.
Juuso
8.12.2012
3..2..1.. ja se on siinä!
Viimeiset kaksi päivää olivatkin sitten viimeiset nauhoituspäivät, jotka pyhitettiin vokaalien tekemiselle. Juhlafiilis muhi mielessä jo ennen urakan aloittamista, mutta piti yrittää hillitä itsensä. Kuohuvan sijasta pulloon oli edelleenkin tarkoitus laittaa vettä. Ja tuota vettä kuluu ihan järkyttävät määrät studiopäivän aikana, useita litroja, joten ihan tärkeä juttu, ettei siellä ole mitään naista väkevämpää. Itsenäisyyspäivä starttasi hikisissä meiningeissä studiolla jääkylmän 240 km matkaamisen jälkeen Hevirellulla, älkää hyvät ihmiset hommatko ranskalaisia, hankalia lämpeemään! Kokkolassa odotti tuo tuttu lauluboxi, missä urakkaa riitti loppumetreille saakka. Laulaminenhan on kivaa hommaa. Samaan aikaan kun laulaa pää punaisena, tuottajan ääni kaikuu korvissa: lisää heittäytymistä, presenssiä ja artikulointia! Se on hienoa kun joku potkii! Studiokopissa yksinollessa kerkeää myös ajattelemaan kaikenlaista, mm. tuottajan taktiikkaa saada parempia ottoja. Näistä yksi on ilmiselvästi kehuminen. Kun kehutaan ottoa, niin silti rec lähtee samantien päälle.
Ainakin lauluboxista voi ilveillä tuottajalle.. jos se vaan sattuu katsomaan.
Toisena päivänä studiolle ilmestynyt harvinaisen mukava vempain, tuo miellyttävän näköinen Korgin vintagesyna, aiheutti kuolanvalumista ja leikkimistä lasersoundeilla. Mukavaa vastapainoa hikiseen puurtamiseen. Loppu alkoi häämöttää, ja kaikki nauhoitukset alkoivat olla onnistuneesti purkissa. Jo kotoisaksi muodostunut studion olkkari vempaimineen ja elämä studiolla aiheutti jo haikeuttakin.. onneksi studio vielä kutsuu ennen joulua, jolloin tarkoituksena on bändin ja Jonaksen kanssa tsekkailla miksaukset ja tietenkin baardittaa urakan päättymistä! Tuottaja tulee joutumaan myöskin jonkinasteisen jekun kohteeksi, katsotaan mitä viisikko keksii päänmenoksi ;)
Levyllä kajahtaa.
Adios ja hasta pronto!
- Emmy
Ainakin lauluboxista voi ilveillä tuottajalle.. jos se vaan sattuu katsomaan.
Toisena päivänä studiolle ilmestynyt harvinaisen mukava vempain, tuo miellyttävän näköinen Korgin vintagesyna, aiheutti kuolanvalumista ja leikkimistä lasersoundeilla. Mukavaa vastapainoa hikiseen puurtamiseen. Loppu alkoi häämöttää, ja kaikki nauhoitukset alkoivat olla onnistuneesti purkissa. Jo kotoisaksi muodostunut studion olkkari vempaimineen ja elämä studiolla aiheutti jo haikeuttakin.. onneksi studio vielä kutsuu ennen joulua, jolloin tarkoituksena on bändin ja Jonaksen kanssa tsekkailla miksaukset ja tietenkin baardittaa urakan päättymistä! Tuottaja tulee joutumaan myöskin jonkinasteisen jekun kohteeksi, katsotaan mitä viisikko keksii päänmenoksi ;)
Levyllä kajahtaa.
Adios ja hasta pronto!
- Emmy
15.11.2012
Howdy!
Laulajan parin päivän urakka alkoi eilen 7:00, Icepowerit musavideokuvauksissa revähtäneeseen niskaan, kahvikuppi kouraan ja Hevirellun nokka kohti Kokkolaa! Perillä jo lähes perinteiseen tapaan Jonaksen kanssa aluksi lyriikoiden ja melsujen tsekkausta ja kirjoittamista ennen nauhoituksia, mikä sujui tälläkin kertaa suht iisisti: ideat lentelevät ja ilmassa koreilevat taiteelliset termit kuten kolmiulotteisuus, koru, jarru ja kallis sävel. Lauluhommissa aikaa kuluu reippaasti tuossa jouluvaloisessa boksissa, missä jo välillä riehaantuu tanssimisen ohella soittamaan banjoakin ja leikkimään legoilla, kerran tuli pelattua Suomi-Ruotsi -ottelua pöytälätkäukoilla paremman tekemisen puutteessa (silloin harvoin kun ei tarvitse laulaa). Lasikopista on mukava tuijotella tuottajan peukkuja, Lauri Tähkämäisiä kulmakarvannosteluja sekä ajoittaista riehakasta tanssiakin. Tuottajalla on nauhoitustilanteessa valtaa: yhdellä napinpainalluksella saa puheliaan laulajan hiljaiseksi studion puolella (ja tätähän laulaja ei juuri silloin tietenkään tiedä!) haha. Ekan päivän saldo: kaksi biisiä kasassa.
Ekan päivän jälkeen kulku suuntautui hotelliin Seurahuoneelle, missä tuli istuttua saunassa koko loppuilta. Ikävä nuha vaivasi, joten aamulla apteekista kaikki mahdolliset tropit matkaan ja studiolle mars! Toisena päivänä keskityttiin lähinnä taustavoksuihin ja muihin revittelyihin, mikä on sitä meikäläiselle mieluisinta hommaa. Tarvittiin erääseen biisiin lapsikuoro, ja koska nyt ei sattunut minkäänmoisia lapsia pyörivän huudeilla, niin eikun Jonaksen kanssa mikin taakse esittämään 6-vuotiasta. Pitkän päivän päätteksi sitten Hevirellulla takaisin Jyväskylään ja muutaman viikon päästä lauluboksi taas kutsuu. Tästä on hyvä jatkaa!
- Emmy
13.11.2012
Nyt lähtee. Tässä rupeaa jo pikkuhiljaa selviämään viikonlopun univelasta. Kasasimme
kamppeet pakuun viime lauantaina ja suuntasimme Jyväskylässä Mediapaja -kompleksiin jossa päivän suunnitelmana oli kuvata ensimmäinen musiikkivideomme. Heilahdimme Artun kanssa hiemna muitten jälkeen mestoille missä muut olivat jo aloitelleet päivän urakkaa. Valkoinen huone odotti kutsuvasti. Musiikkivdeohommissa suurinta "iloa" tuottaa odottelu, niinkuin muussakin elämässä. Onneksi päivän aikataulu oli kitenkin suht tiivis joten siitä ei liikaa kärsimystä loppujen lopuksi tullut. Ilolientä matkassakö? Meikkiä naamaan ja räyhäämään. Muutaman tunnin hyppimisen ja henkilökohtaisten otosten jälkeen oli odotettavissa päivän kohokohta kun Emmi haki kaupasta rypsiöljyä. Pojilta paidat pois ja kropat öljyyn! Kyllä oli sen verran kuumaa kollia hyppimässä ruudulla että. Hahaha. Oliko tämä sitten köyhän naisen Teräsbetoni vai rokkibändin outo päähänpisto? No se jää nähtäväksi ja katsojan päätettäväksi. Odotukset ainakin itsellä nousivat videon suhteen mitä enemmän sitä päivän aikana koki, näki ja tunti.
Tyhjä huone odotti räyhääjäänsä.
Kuvausten jälkeen ei enää liika peseytyminen kiinnostanut vaan kostealla paperilla pikainen pyyhkäisy, bisseä lisää ja baanalle. Kyllähän nyt paardit pitää pitää tämmöisen häppeningin jälkeen! Ilta menikin hujauksessa ja seuraava aamu muistutti rankasta rupeamasta hyvinkin selvästi. Lihakset jäpissä ja rypsiöljyt takertuneena paitaan sitä koki olevansa huippumuodikas ja varsin elossa. Mähmäinen kroppa odotti suihkuun pääsyä. No, edessä kamppeitten keräys ja lähtö linja-autoasemalle suuntana Kokkola. 4 tuntia bussissa, ah ihanuutta!
Valmista.
Edellisellä viikolla olimme äänittäneet loput pohjat levyn biiseihin. Juuso kävi Helsingissä äänittämässä rumpuja, me muut kielisoittajat hoidimme hommamme, eli rytmikitarat ja bassot kotikonnuilla Jyväskylässä. Kaipa tuota on tullut viimeaikoin soiteltua sen verran että itse äänityksiin ei noissa sessioissa montaa tuntia vierähtänyt. Tatsi on siis ihan jopa kohdillaan.
Kokkolaan lähdimme siis Artun kanssa. Tarkoituksena äänittää loput kitarat ja miettiä ohjelmointia ja muuta sälää mitä biisit sitten kaipaavatkaan. Tätä kirjoittaessa on yhtä biisiä lukuunottamatta kaikki jo nauhalla. Tämä päivä siis aikaa tsekkailla rauhassa asiat läpi josko jotain vielä tarvitsee viilata, nauhoittaa lisää tai mitä sitten keksiikään. Emmi heilahtaa huomenna mestoille ja aloittaa oman urakkansa laulujen kanssa.
Valo rupeaa siintämään tunnelin päässä. Projekti on jo lähempänä loppua kuin alkua. Eipä!
J-V 13.11.2012
7.11. DCD pönttöäänitykset part 2! Sonic Pump, Helsinki! Rumpali nousee ylös klo 04.00 ke aamuna ajamaan kohti Helsinkiä. Stereoista soi mm. Blue Oyster Cult, Boston ja Ghost. Näillä päästään oikeaan fiilikseen. Studio täynnä väkeä. Muuan Ismo Alanko on miksaamassa viereisessä huoneessa uutta levyään. Yhdestä tarkkaamosta viittoilee tuottajamme Jonas (Olsson) ja toisessa äänitetään kosketinsoittimia johonkin proggikseen. Vaihdamme kilpailevia katseita äänittäessämme. Tila on loistokas! Ensimmäinen kerta Sonic Pumpilla ja käsi menee väkisin housuihin. Mikrofonien asetteluun ja soundien hakemiseen menee luonnollisesti eniten aikaa. Aloitamme vähemmälle huomiolle jääneistä kappaleista. Käsittely alkaa 10 min keskustelulla siitä, mitä biisissä nyt sitten oikeasti haetaan. Vaikutteet, lähestymistapa yms. Tämän jälkeen koppiin, jossa noin 60 min armotonta halon hakkuuta. Vaihtoehtoja, dynaamisia muutoksia ja muuta musicianshittiä. Jonas päättää viimekädessä mitä käytetään ja hyvä niin. Muusikon ego on aina EGO. Studiossa piipahtaa myös Grandevillen laulaja-kitaristi Jouni Raatikainen antamassa hyväksyvää peukkua ja aiheuttamassa painetta tuottaa paras mahdollinen lopputulos. Neljän biisin sessio ohi noin klo 20 illalla, odotettua nopeammin. Kiitos Ismo (neron hyvästä aurasta), Jouni ja ennen kaikkea Jonas! Tästä tulee hyvä levy.
Juuso
Tyhjä huone odotti räyhääjäänsä.
Kuvausten jälkeen ei enää liika peseytyminen kiinnostanut vaan kostealla paperilla pikainen pyyhkäisy, bisseä lisää ja baanalle. Kyllähän nyt paardit pitää pitää tämmöisen häppeningin jälkeen! Ilta menikin hujauksessa ja seuraava aamu muistutti rankasta rupeamasta hyvinkin selvästi. Lihakset jäpissä ja rypsiöljyt takertuneena paitaan sitä koki olevansa huippumuodikas ja varsin elossa. Mähmäinen kroppa odotti suihkuun pääsyä. No, edessä kamppeitten keräys ja lähtö linja-autoasemalle suuntana Kokkola. 4 tuntia bussissa, ah ihanuutta!
Valmista.
Edellisellä viikolla olimme äänittäneet loput pohjat levyn biiseihin. Juuso kävi Helsingissä äänittämässä rumpuja, me muut kielisoittajat hoidimme hommamme, eli rytmikitarat ja bassot kotikonnuilla Jyväskylässä. Kaipa tuota on tullut viimeaikoin soiteltua sen verran että itse äänityksiin ei noissa sessioissa montaa tuntia vierähtänyt. Tatsi on siis ihan jopa kohdillaan.
Kokkolaan lähdimme siis Artun kanssa. Tarkoituksena äänittää loput kitarat ja miettiä ohjelmointia ja muuta sälää mitä biisit sitten kaipaavatkaan. Tätä kirjoittaessa on yhtä biisiä lukuunottamatta kaikki jo nauhalla. Tämä päivä siis aikaa tsekkailla rauhassa asiat läpi josko jotain vielä tarvitsee viilata, nauhoittaa lisää tai mitä sitten keksiikään. Emmi heilahtaa huomenna mestoille ja aloittaa oman urakkansa laulujen kanssa.
Valo rupeaa siintämään tunnelin päässä. Projekti on jo lähempänä loppua kuin alkua. Eipä!
J-V 13.11.2012
7.11. DCD pönttöäänitykset part 2! Sonic Pump, Helsinki! Rumpali nousee ylös klo 04.00 ke aamuna ajamaan kohti Helsinkiä. Stereoista soi mm. Blue Oyster Cult, Boston ja Ghost. Näillä päästään oikeaan fiilikseen. Studio täynnä väkeä. Muuan Ismo Alanko on miksaamassa viereisessä huoneessa uutta levyään. Yhdestä tarkkaamosta viittoilee tuottajamme Jonas (Olsson) ja toisessa äänitetään kosketinsoittimia johonkin proggikseen. Vaihdamme kilpailevia katseita äänittäessämme. Tila on loistokas! Ensimmäinen kerta Sonic Pumpilla ja käsi menee väkisin housuihin. Mikrofonien asetteluun ja soundien hakemiseen menee luonnollisesti eniten aikaa. Aloitamme vähemmälle huomiolle jääneistä kappaleista. Käsittely alkaa 10 min keskustelulla siitä, mitä biisissä nyt sitten oikeasti haetaan. Vaikutteet, lähestymistapa yms. Tämän jälkeen koppiin, jossa noin 60 min armotonta halon hakkuuta. Vaihtoehtoja, dynaamisia muutoksia ja muuta musicianshittiä. Jonas päättää viimekädessä mitä käytetään ja hyvä niin. Muusikon ego on aina EGO. Studiossa piipahtaa myös Grandevillen laulaja-kitaristi Jouni Raatikainen antamassa hyväksyvää peukkua ja aiheuttamassa painetta tuottaa paras mahdollinen lopputulos. Neljän biisin sessio ohi noin klo 20 illalla, odotettua nopeammin. Kiitos Ismo (neron hyvästä aurasta), Jouni ja ennen kaikkea Jonas! Tästä tulee hyvä levy.
Juuso
3.11.2012
Huomenta!
Pitkään on hiljaiseloa blogi taas pitänyt. Ei ole ollut mitään sanottavaa tai ei ole vain jaksanut nähdä vaivaa sen eteen. Nyt päätin että otan itseäni niskasta kiinni tämän suhteen. Potkin myös muita orkesterimme jäseniä osallistumaan tähän savottaan. Mennään rehellisesti suomeksi.
Viime kuukaudet ovat olleet tekemistä täynnä: levydiilin teko kesällä, uuden musan rustaaminen, tuottajan etsintä, studioiden buukkaaminen ja niin päin pois. En jaksa nyt liian tarkasti lähteä erittelemään kaikkea mitä tapahtunut, koska olen laiska enkä tiedä kiinnostaako se edes ketään? Nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa projektia, että ensi viikolla alkaa levyn loppubiisien nauhoitukset. Asioiden säätäminen tämän kollaasin kohdalla ei ole todellakaan ollut maailman helpoimmasta päästä. Muutama epätoivon hetki on koettu, hammasta kiristelty ja kiroiltu. Tämän takia sitä on muuten oikeasti oppinut luottamaan mitä tekee ja mihin tähtää.
Kitarakampetta.
Studiosessioiden aikaan suuri paniikinlietsoja (jäkeenpäin jo naurattaa koko asia) oli se, kun tuottajamme Jonas Olsson käski tekemään lisää biisejä. Siinä vaiheessa olimme siinä uskossa, että levyn biisit on valmiita nauhoitusta varten. No, ei se nyt ihan niin sitten tuottajan mielestä ollut. Noin puolet biiseistä tultaisiin nauhoittamaan aluksi minkä jälkeen katsottaisiin, mitä matskua on tullut uutena ja miten edetään. Epätietoisuus mustensi mielemme.. Alkuhermoilun jälkeen ja kirjoittamiseen paneutuessa sitä huomasi että viddu, kannatti! Kyllä paineen alla toimiminen on perseestä, mutta myös ainakin tämän porukan kohdalla tuottavaa. Ressi on takana, nyt enää äänitys ja loppuhiominen.
Radioneitsyyden menetys uudelle Boys And Toys biisille. Juhlistuksen aika.
Lauantaina 27.10. oli keväisen Rockstarbafinaalin jälkeen seuraava keikka. Tietysti samassa paikassa missä tuo edellinenkin veto oli; On The Rocksissa. Kyseessä oli Radio Rockin järjestämä Rockstarbavoittajien (me, Doom Unit ja Battle Beast) kokoontumisajo ja kruununa päällä Andy McCoyn uusi pumppu Grease Helmet.
Tämähän tarkoitti tietenkin sitä, että reenaamiseksihän se valmistautuminen sitten meni. Kun viime keikasta on jo jonkin aikaa, vanhat biisit muuttuneet tässä levynteon aikana ja uusia biisejä tullut repertuaariin oli pakko oikein kunnolla ruveta muistelemaan ja katsomaan, että mitenkä nyt sit mikäkin riffi meni... lyriikoita ja lauluja unohtamatta.
Tässä levynteossa kun ei ole ajatellut sitä puolta, että pitäähän ne myös osata livenä soittaa. Eihän nyt mistään matematiikkametallista puhuta, ei meidän biisit mitään aivotiedettä vaadi. Kuitenkin piti kaivaa nauhoilta biisit ja tarkistaa mitenkä mikäkin on muuttunut äänitysten aikana. Monia ideoita kun on tullut muutettua siinä prosessissa. Meidän nauhoitusmetodimme on ollut aika pitkälle sitä, että kun biisin runko on valmis, se tehdään studiossa loppuun ja siinä vaiheessa päätetään vasta tarkka tapa miten esimerkiksi soittaa joku juttu tai muutetaan sanoja, laululaineja yms.
Onko se nyt sitten aikuinen tapa tehdä? No, pientä ressiä päälle ja oikein yhdet kunnon treenit saatiin järkättyä niin, että kaikki oli paikalla.
Ränttilä ja uni.
Palataanpa sitten keikkareissuun. Edellisenä iltana tultiin Artun ja Emmin kanssa Kokkolasta biisinkirjoitus-sessioista tuottajan kanssa. Tietenkin oli lunta satanut tässä välissä ja tiet jäässä. Kesärenkailla 50 km/h oli kiva matkustaa. Kokkolasta Jyväskylään on muuten noin 250 km matkaa.
Seuraavan päivän reissaamisesta Helsinkiin ei ole mitään sanottavaa. Join bisseä ja Ediä. Uuuu! Matkalla bassoherramme Mr Ränttilä rupesi tosin voimaan melko huonosti. Mestoille päästyämme olikin jo siinä miehessä semmoiset olot että hotelliinhan se lähti oksentelemaan ja nukkumaan mitälie. Joku ruokamyrkytyshän se varmaan iski. Hetken jo kerkesi säikähtämään, että joutuuko sitä vetämään ilman bassoa tänään. Sen verran huonolta tilanne vaikutti. Soundchekkiin mies saatiin tulemaan sillä ettei kukaan vienyt sille Jaffaa hotelliin vaikka se sitä pyysi. Limsanhakureissusta bassonvarteen.
Pientä seurustelua kanssamuusikoiden kanssa, pari bisseä ja olikin meidän vuoro hypätä lauteille. Veto oli lyhyt ja hyvä. Noin puoli tuntia täyttä mäiskettä täydessä mestassa sai hyvän adren ja hien päälle. Tuntui, että keikka loppui liian lyhyeen kun oli niin hyvä meininki, mutta eipä jäänyt tylsä maku todellakaan. Uudet biisit tuntui soittaessa hyvältä! Keikan jälkeen tosin huomasimme, että kaikki bisset olivat hävinneet takahuoneesta! Minkäs voi jos on yhteiset tarjonnat ja 4 bändiä niitä nautiskelemassa. Vituttihan tuo, mutta tämän takia allekirjoittanut oli varustautunut myös omin eväin. Muitten vetoja tuli katseltua sen minkä kerkesi ja tuttuja moikkailtua. Enpä minä jaksa lähteä erittelemään asioita sen kummemmin. Kyllä tuo keikkailu on aina hubaa!
Tyypit ja rokkari.
Ensi viikolla Juuso hyppää Helsinkiin äänittämään rumpuja ja me jäädään muitten kielisoittajien kanssa Jyväskylään raapimaan komppeja ja bassoja narulle. Viikonlopuksi tarjolla myös bändiaiheista toimintaa! Kerron siitä myöhemmin mitä tuli tehtyä.
Viimeisenä ja tärkeimpänä seuraava ilmoitusasia: meidän uusi sinkkubiisi BOYS AND TOYS julkaistaan digitaalisesti ensi viikon perjantaina 9.11.2012. www.deadcultdiaries.com -osoitteesta löytynee silloin linkit miten tuon rokkirallin saat myös itsellesi!
Kippis! J-V
Viime kuukaudet ovat olleet tekemistä täynnä: levydiilin teko kesällä, uuden musan rustaaminen, tuottajan etsintä, studioiden buukkaaminen ja niin päin pois. En jaksa nyt liian tarkasti lähteä erittelemään kaikkea mitä tapahtunut, koska olen laiska enkä tiedä kiinnostaako se edes ketään? Nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa projektia, että ensi viikolla alkaa levyn loppubiisien nauhoitukset. Asioiden säätäminen tämän kollaasin kohdalla ei ole todellakaan ollut maailman helpoimmasta päästä. Muutama epätoivon hetki on koettu, hammasta kiristelty ja kiroiltu. Tämän takia sitä on muuten oikeasti oppinut luottamaan mitä tekee ja mihin tähtää.
Kitarakampetta.
Studiosessioiden aikaan suuri paniikinlietsoja (jäkeenpäin jo naurattaa koko asia) oli se, kun tuottajamme Jonas Olsson käski tekemään lisää biisejä. Siinä vaiheessa olimme siinä uskossa, että levyn biisit on valmiita nauhoitusta varten. No, ei se nyt ihan niin sitten tuottajan mielestä ollut. Noin puolet biiseistä tultaisiin nauhoittamaan aluksi minkä jälkeen katsottaisiin, mitä matskua on tullut uutena ja miten edetään. Epätietoisuus mustensi mielemme.. Alkuhermoilun jälkeen ja kirjoittamiseen paneutuessa sitä huomasi että viddu, kannatti! Kyllä paineen alla toimiminen on perseestä, mutta myös ainakin tämän porukan kohdalla tuottavaa. Ressi on takana, nyt enää äänitys ja loppuhiominen.
Radioneitsyyden menetys uudelle Boys And Toys biisille. Juhlistuksen aika.
Lauantaina 27.10. oli keväisen Rockstarbafinaalin jälkeen seuraava keikka. Tietysti samassa paikassa missä tuo edellinenkin veto oli; On The Rocksissa. Kyseessä oli Radio Rockin järjestämä Rockstarbavoittajien (me, Doom Unit ja Battle Beast) kokoontumisajo ja kruununa päällä Andy McCoyn uusi pumppu Grease Helmet.
Tämähän tarkoitti tietenkin sitä, että reenaamiseksihän se valmistautuminen sitten meni. Kun viime keikasta on jo jonkin aikaa, vanhat biisit muuttuneet tässä levynteon aikana ja uusia biisejä tullut repertuaariin oli pakko oikein kunnolla ruveta muistelemaan ja katsomaan, että mitenkä nyt sit mikäkin riffi meni... lyriikoita ja lauluja unohtamatta.
Tässä levynteossa kun ei ole ajatellut sitä puolta, että pitäähän ne myös osata livenä soittaa. Eihän nyt mistään matematiikkametallista puhuta, ei meidän biisit mitään aivotiedettä vaadi. Kuitenkin piti kaivaa nauhoilta biisit ja tarkistaa mitenkä mikäkin on muuttunut äänitysten aikana. Monia ideoita kun on tullut muutettua siinä prosessissa. Meidän nauhoitusmetodimme on ollut aika pitkälle sitä, että kun biisin runko on valmis, se tehdään studiossa loppuun ja siinä vaiheessa päätetään vasta tarkka tapa miten esimerkiksi soittaa joku juttu tai muutetaan sanoja, laululaineja yms.
Onko se nyt sitten aikuinen tapa tehdä? No, pientä ressiä päälle ja oikein yhdet kunnon treenit saatiin järkättyä niin, että kaikki oli paikalla.
Ränttilä ja uni.
Palataanpa sitten keikkareissuun. Edellisenä iltana tultiin Artun ja Emmin kanssa Kokkolasta biisinkirjoitus-sessioista tuottajan kanssa. Tietenkin oli lunta satanut tässä välissä ja tiet jäässä. Kesärenkailla 50 km/h oli kiva matkustaa. Kokkolasta Jyväskylään on muuten noin 250 km matkaa.
Seuraavan päivän reissaamisesta Helsinkiin ei ole mitään sanottavaa. Join bisseä ja Ediä. Uuuu! Matkalla bassoherramme Mr Ränttilä rupesi tosin voimaan melko huonosti. Mestoille päästyämme olikin jo siinä miehessä semmoiset olot että hotelliinhan se lähti oksentelemaan ja nukkumaan mitälie. Joku ruokamyrkytyshän se varmaan iski. Hetken jo kerkesi säikähtämään, että joutuuko sitä vetämään ilman bassoa tänään. Sen verran huonolta tilanne vaikutti. Soundchekkiin mies saatiin tulemaan sillä ettei kukaan vienyt sille Jaffaa hotelliin vaikka se sitä pyysi. Limsanhakureissusta bassonvarteen.
Pientä seurustelua kanssamuusikoiden kanssa, pari bisseä ja olikin meidän vuoro hypätä lauteille. Veto oli lyhyt ja hyvä. Noin puoli tuntia täyttä mäiskettä täydessä mestassa sai hyvän adren ja hien päälle. Tuntui, että keikka loppui liian lyhyeen kun oli niin hyvä meininki, mutta eipä jäänyt tylsä maku todellakaan. Uudet biisit tuntui soittaessa hyvältä! Keikan jälkeen tosin huomasimme, että kaikki bisset olivat hävinneet takahuoneesta! Minkäs voi jos on yhteiset tarjonnat ja 4 bändiä niitä nautiskelemassa. Vituttihan tuo, mutta tämän takia allekirjoittanut oli varustautunut myös omin eväin. Muitten vetoja tuli katseltua sen minkä kerkesi ja tuttuja moikkailtua. Enpä minä jaksa lähteä erittelemään asioita sen kummemmin. Kyllä tuo keikkailu on aina hubaa!
Tyypit ja rokkari.
Ensi viikolla Juuso hyppää Helsinkiin äänittämään rumpuja ja me jäädään muitten kielisoittajien kanssa Jyväskylään raapimaan komppeja ja bassoja narulle. Viikonlopuksi tarjolla myös bändiaiheista toimintaa! Kerron siitä myöhemmin mitä tuli tehtyä.
Viimeisenä ja tärkeimpänä seuraava ilmoitusasia: meidän uusi sinkkubiisi BOYS AND TOYS julkaistaan digitaalisesti ensi viikon perjantaina 9.11.2012. www.deadcultdiaries.com -osoitteesta löytynee silloin linkit miten tuon rokkirallin saat myös itsellesi!
Kippis! J-V
5.5.2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
