Dead Cult Diaries blog

Nyt lähtee. Tässä rupeaa jo pikkuhiljaa selviämään viikonlopun univelasta. Kasasimme kamppeet pakuun viime lauantaina ja suuntasimme Jyväskylässä Mediapaja -kompleksiin jossa päivän suunnitelmana oli kuvata ensimmäinen musiikkivideomme. Heilahdimme Artun kanssa hiemna muitten jälkeen mestoille missä muut olivat jo aloitelleet päivän urakkaa. Valkoinen huone odotti kutsuvasti. Musiikkivdeohommissa suurinta "iloa" tuottaa odottelu, niinkuin muussakin elämässä. Onneksi päivän aikataulu oli kitenkin suht tiivis joten siitä ei liikaa kärsimystä loppujen lopuksi tullut. Ilolientä matkassakö? Meikkiä naamaan ja räyhäämään. Muutaman tunnin hyppimisen ja henkilökohtaisten otosten jälkeen oli odotettavissa päivän kohokohta kun Emmi haki kaupasta rypsiöljyä. Pojilta paidat pois ja kropat öljyyn! Kyllä oli sen verran kuumaa kollia hyppimässä ruudulla että. Hahaha. Oliko tämä sitten köyhän naisen Teräsbetoni vai rokkibändin outo päähänpisto? No se jää nähtäväksi ja katsojan päätettäväksi. Odotukset ainakin itsellä nousivat videon suhteen mitä enemmän sitä päivän aikana koki, näki ja tunti.


Tyhjä huone odotti räyhääjäänsä.



Kuvausten jälkeen ei enää liika peseytyminen kiinnostanut vaan kostealla paperilla pikainen pyyhkäisy, bisseä lisää ja baanalle. Kyllähän nyt paardit pitää pitää tämmöisen häppeningin jälkeen! Ilta menikin hujauksessa ja seuraava aamu muistutti rankasta rupeamasta hyvinkin selvästi. Lihakset jäpissä ja rypsiöljyt takertuneena paitaan sitä koki olevansa huippumuodikas ja varsin elossa. Mähmäinen kroppa odotti suihkuun pääsyä. No, edessä kamppeitten keräys ja lähtö linja-autoasemalle suuntana Kokkola. 4 tuntia bussissa, ah ihanuutta!


Valmista.

Edellisellä viikolla olimme äänittäneet loput pohjat levyn biiseihin. Juuso kävi Helsingissä äänittämässä rumpuja, me muut kielisoittajat hoidimme hommamme, eli rytmikitarat ja bassot kotikonnuilla Jyväskylässä. Kaipa tuota on tullut viimeaikoin soiteltua sen verran että itse äänityksiin ei noissa sessioissa montaa tuntia vierähtänyt. Tatsi on siis ihan jopa kohdillaan.

Kokkolaan lähdimme siis Artun kanssa. Tarkoituksena äänittää loput kitarat ja miettiä ohjelmointia ja muuta sälää mitä biisit sitten kaipaavatkaan. Tätä kirjoittaessa on yhtä biisiä lukuunottamatta kaikki jo nauhalla. Tämä päivä siis aikaa tsekkailla rauhassa asiat läpi josko jotain vielä tarvitsee viilata, nauhoittaa lisää tai mitä sitten keksiikään. Emmi heilahtaa huomenna mestoille ja aloittaa oman urakkansa laulujen kanssa.

Valo rupeaa siintämään tunnelin päässä. Projekti on jo lähempänä loppua kuin alkua. Eipä!

J-V 13.11.2012



7.11. DCD pönttöäänitykset part 2! Sonic Pump, Helsinki! Rumpali nousee ylös klo 04.00 ke aamuna ajamaan kohti Helsinkiä. Stereoista soi mm. Blue Oyster Cult, Boston ja Ghost. Näillä päästään oikeaan fiilikseen. Studio täynnä väkeä. Muuan Ismo Alanko on miksaamassa viereisessä huoneessa uutta levyään. Yhdestä tarkkaamosta viittoilee tuottajamme Jonas (Olsson) ja toisessa äänitetään kosketinsoittimia johonkin proggikseen. Vaihdamme kilpailevia katseita äänittäessämme. Tila on loistokas! Ensimmäinen kerta Sonic Pumpilla ja käsi menee väkisin housuihin. Mikrofonien asetteluun ja soundien hakemiseen menee luonnollisesti eniten aikaa. Aloitamme vähemmälle huomiolle jääneistä kappaleista. Käsittely alkaa 10 min keskustelulla siitä, mitä biisissä nyt sitten oikeasti haetaan. Vaikutteet, lähestymistapa yms. Tämän jälkeen koppiin, jossa noin 60 min armotonta halon hakkuuta. Vaihtoehtoja, dynaamisia muutoksia ja muuta musicianshittiä. Jonas päättää viimekädessä mitä käytetään ja hyvä niin. Muusikon ego on aina EGO. Studiossa piipahtaa myös Grandevillen laulaja-kitaristi Jouni Raatikainen antamassa hyväksyvää peukkua ja aiheuttamassa painetta tuottaa paras mahdollinen lopputulos. Neljän biisin sessio ohi noin klo 20 illalla, odotettua nopeammin. Kiitos Ismo (neron hyvästä aurasta), Jouni ja ennen kaikkea Jonas! Tästä tulee hyvä levy.

Juuso