Dead Cult Diaries blog

Jännitystä ilmassa. Jengiä kyytiin keräillessä liikkuu omassa mielessä lähinnä se kuuluvatko ne tomit varmasti. Muistanhan nyt valittaa siitä. Jokaisella kyytiin otettavalla on paljon asiaa. Spekuloidaan oikeastaan kaikki mahdolliset miksausvaihtoehdot läpi. Onneksi on tuottaja. Mitä lähemmäs levyn valmistumista mennään sitä enemmän Jonaksen panos nousee jalustalle. Eikä vähiten päätöksenteossa. Kokkolassa odottaa liuta miksauksia. Paikan päällä on kuitenkin parempaa tekemistä.



Herra tuottajan työskennellessä omasta halustaan yksin voi esimerkiksi syödä, katsoa leffan, pelata pöytäfutista ja juoda olutta. DCD:n jäsenet ovat valehtelematta maailman huonoimpia pöytäfutiksen pelaajia. Bändin kollektiivinen kilpailuvietti on kuitenkin sitä luokkaa, että haasteita otetaan muilta bändeiltä vastaan! Työnimillä pässön ja trivial pursuit kutsuttavat kappaleet kuulostavat massiivisilta. Yritetään löytää kultainen keskitie ameriikan isouden ja keski-suomalaisen pikkukylän väliltä (Suolahti, never forget!). Rummut ovat ”luomummat” kuin odotin ja sehän passaa. Emmi kuulostaa jumalaiselta. Meillä on loistava laulaja. Enpä taida väsyä sanomaan tätä: Tästä tulee hyvä levy!



Studiolta lähteminen aiheuttaa haikeita fiiliksiä. Viimeinen kerta Kokkolassa tämän levyn tiimoilta ja laatuaika Jonaksen kanssa ohi. Toivottavasti vielä työskennellään kimpassa tulevaisuudessa.

Juuso